Tilaajaverkoissa symmetrisiä kuparikaapeleita on käytetty jo yli sata vuotta. Aluksi kaapelit olivat paperieristeisiä ja lyijyvaippaisia. Vasta 1950-luvulla muovieristeiset puhelinkaapelit alkoivat yleistyä. Digitaalisen signaalin käsittelyn (DSP) ja tiedonsiirron jatkuvasti kehittyessä myös kupariparien hyödyntämistä informaation siirrossa on voitu jatkuvasti tehostaa. Tässä kehityksessä ovat perinteiset parikaapeliyhteydet jäämässä liian hitaiksi, mutta menee vielä vuosia, ennen kuin kupari korvautuu täysin valokuidulla, koska siirtotien kokonaiskustannukset huomioiden optiset yhteydet alusta loppuun saakka ovat vielä kalliita, joten ratkaisut toteutetaan vielä pitkään kuparin ja kuidun yhdistelmänä. Lähes kaikkialle ulottuva kuparikaapeliverkko mahdollistaa nyt uusien tekniikoiden ansiosta entistä nopeamman siirtotien televerkkojen käyttäjille. Ratkaisuna on tällä hetkellä on ISDN:n tai xDSL:n käyttö tiedonsiirrossa - pakatun tiedon siirtämistä yleisessä puhelinverkossa.
xDSL-järjestelmät mahdollistavat 1,5 ... 8 Mb/s siirtonopeuden, mikä mahdollistaa jo TV-tasoisen videokuvan lähettämisen kupariverkossa. Käytännössä yleisin operaattoreiden tarjoama nopeus tilaajasuuntaan on kuitenkin 1,5 Mb/s, mikä on useinmiten riittävä nopeus Internet-käytössä. Tällä hetkellä xDSL-yhteyksien määrä kasvaa hyvin nopeasti juuri Internetin ansiosta. Maksimi tiedonsiirtoetäisyys 0,5 mm:n kuparilla on 3,65 km, ja 2,74 km 0,4 mm:n kuparilla. Noin 80 % kaikista tilaajalinjoista on näiden etäisyyksien sisällä. xDSL-yhteys on suhteellisen helppo ja nopea asentaa. ISDN on digitaalinen monipalveluverkko, joka kehitettiin jo 80-luvulla, mutta vasta 90-luvulla se on lyönyt itsensä läpi verkkojen digitalisoitumisen ja sen seurauksena syntyneiden palvelujen yms. myötä. Nykyaikaisissa digitalisoiduissa puhelinkeskuksissa signaali kulkee 64 kb/s:n nopeudella. Tämä digitaalinen siirtotie voidaan myös ulottaa tilaajalle saakka, joka mahdollistaa tavalliselle tilaajalle perus-ISDN:n eli kaksisuuntaisen puhekanavan ja datasiirron yksittäisessä parissa olemassa olevassa tilaajaverkossa. Järjestelmä mahdollistaa 64 kb/s nopeudella molemmin suuntaisen puhekanavan ja toisen 64 kb/s datasiirtoon. Järjestelmän signallointi tapahtuu 16 kb/s nopeudella. Maksimi siirtoetäisyys on n. 5,5 km. Perus-ISDN:ssä yleisen verkon ja verkkopäätteen välisessä yhteydessä on yksi pari ja siirtonopeus on 160 kb/s ja tätä vastaava kaistanleveys on 80 kHz.Verkkopäätteen ja ISDN-päätelaitteiden välinen yhteys on nelijohtiminen ja siirtonopeus tällä väylällä on 192 kb/s ja vastaava kaistanleveys on 96 kHz. Tähän väylään voidaan liittää enintään 8 päätelaitetta, joista enintään kahta voidaan käyttää samanaikaisesti.
Kaapeleille ja verkoille asetettavia vaatimuksia
Tiedonsiirron yhä kasvava kapasiteettitarve asettaa jo olemassa oleville tilaajaverkon kaapeleille yhä tiukempia vaatimuksia. Suurilla taajuuksilla kaapelin vaimennus kasvaa nopeasti ja ylikuulumisvaimennus pienenee nopeasti, mikä tuo ongelmia verkon suunnitteluun. Nykyinen tilaajaverkko on rakennettu vuosikymmenien aikana. Se sisältää sekä vanhoja paperi- että uudempia muovieristeisiä paikallisverkon kaapeleita. Vanhoissa nelikierrekaapeleissa etenkin nelikierteen sähköiset ominaisuudet estävät datasiirron näissä kaapeleissa suurehkon ylikuulumisen vuoksi. Uudemmat verkot on tehty muovieristeisillä parirakenteisilla kaapeleilla.
Kiinteistöjen sisäverkossa ensimmäiset PVC-eristeiset nelikierrekaapelit on korvattu PE-eristeisellä MHS-parikierrekaapelilla. Kiinteistöön tuleva ulkokaapeli voi olla joko vaseliinitäytteinen kanavaan asennettava VMOHBU tai ilmaan asennettava kannatinkaapeli VMOHBUK. Taloon tuleva ilmakaapeli voi olla myös itsekantava teräskuparijohtiminen MU 1x4x0,8 mm. Näissä kaapeleissa ylikuuluminen on paremmin hallittu parirakenteen ja lohkorakenteen vuoksi. Kuitenkin uusien järjestelmien lisääminen kaapeleihin vaikeutuu taajuuksien kasvaessa.
Kiinteistöjen laajakaistaiset tiedonsiirtoyhteydet voidaan toteuttaa nopeaan tiedonsiirtoon kehitetyillä kuparijohtimisilla yleiskaapeloinneilla, jotka ovat käytössä toimistorakennuksissa ja nykyään yleistymässä myös asuinkiinteistöissä.
